Aurinko armas

Torstaina oli tosi aurinkoinen päivä, joten päätin lähteä loikoilemaan rannalle. Vesi oli täydellisen lämmintä ja hiekka niin hienoa, että tuulen voimistuttua se alkoi lentää simiin ja nenään niin, että päätin lähteä reilun tunnin jälkeen jo pois. Kävin syömässä rannan läheisyydessä jossain turistiraflassa Valencialaista paellaa, jossa väkisin englantia mulle puhunut tarjoilija kertoi olevan lihaa, kanaa ja jänistä. Paella oli oikein hyvää, mutta suoraan sanoen en erottanut siinä muita lihoja kuin kanaa...ehkä jänis sitten maistuu kanalta. :D

Syomisen jälkeen päätin käydä hakemassa respan neuvomasta ruokakaupuasta vettä, sillä jano oli yltynyt jo melkoisesti auringossa. Paikka oli merkitty mulle karttaan ja sen piti sijaita ihan hotellin lähellä. Nousin edelleen mielestäni oikealla metropysäkillä pois ja aloin etsimään ruokakauppaa. Kävelin yhtä katua edestakaisin varmaan tunnin turistina kartta kädessä ja ihmettelin, missä ihmeessä se kauppa voi olla. Lopuksi tajusin, että olen etsinyt kauppaa väärän sillan läheisyydestä. No onneksi pääsin vihdoin puolentoista tunnin etsiskelyn jälkeen kauppaan, sillä olin todella kiukkuinen ja turhautunut kasvojen kuumotuksen ja järkyttävän nestehukan vuoksi. Lämpöäkin oli +33°C. Onneksi olin yksin liikkeellä, sillä kenenkään matkakumppanin ei olisi ollut kiva kuunnella kiukutteluani. :D

No sain vihdoin veden ja ostin vähän iltapalaakin ja lähdin hostellille. Iltapäivällä kävin suihkussa, jolloin sitten huomasin, miten järkyttävän kärventyneet mun kasvot oli. Tiesin, että tilanne vielä pahenee iltaa kohden. Päätin pysyä sitten loppuillan hotellilla ja rasvasin kasvojani varmaan 20 kertaa illan aikana ja pidin märkiä pyyhkeitä kasvoilla. En edes uneksinut punotuksen muuttuvan yön aikana rusketukseksi, sen verran paha tilanne oli. Kauhun sekaisin tuntein kävelin aamulla kylppäriin tarkastamaan tilanteen ja karseahan se oli. Kävin heti aamulla ostamassa aftesun -voidetta ja rasvailin sillä naamaani koko päivän. Aurinkoon ei ollut mitään asiaa, enkä mielellään missään ihmisten ilmoilla sen näköisenä liikukkaan. Katselin koko päivän sängyssä Devious Maids -sarjaa ja illemmalla kävin sitten taas kymppärissä katsastamassa tilanteen. No järkytyksekseni huomasin kasvojeni olevan punotuksen lisäksi turvonneet...otsa ja nenä etenkin. Soitin itku kurkussa Simolle, joka käski hakemaan hydrokortisonivoidetta apteekista. Levitin sitä illalla kasvoille ja yön jälkeen tilanne oli sekeästi paranemaan päin. :)

Lauantaipäivän olin vielä sisällä rauhoittelemassa kasvojen ihoa. Illalla kuitenkin näytin jo sen verran hyvältä, että uskaltauduin ulos lähiravintolaan syömään. Olin myös istunut kaksi päivää pimeässä huoneessa syöden hedelmiä, suomikarkkeja ja bimbo -pullaa, joten kaipasin ihmisten ilmoille ja oikeaa ruokaa.

Perjantain ja lauantain kotoilun aikana ehdin myös paneutua asuntoasiaan. Olen yrittänyt etsiä sopivaa asuntoa, sillä ensi yö on viimeinen täällä hostellissa. No, näyttää nyt kuitenkin siltä, että joudun ottamaan lisää öitä, sillä asuntoa ei ole löytynyt. Päinvastoin, vaikuttaa siltä, että asunnot vaan hupenee sivustoilta, jotka niitä vuokraa. Löysin eilen jo sopivan asunnon ja varasin sen yms. asian piti olla sillä selvä. Tänään aamulla oli kuitenkin tullut viesti, että asnto ei olekaan vapaa... Ihme touhua. Tutorini Ana onneksi saapuu huomenna Valenciaan ja hän on luvannut auttaa asunto-asioiden kanssa, joten ei huolta. :)

Alla taas kuvia viime päivistä. Tänään on tarkoitus lähteä taas johonki syömään iltapalaa, kunhan vaan aurinko tosta vähän laskisi. :D
Vaikka kasvojen punoituksesta on jo selvitty, niin paranemisprosessi voi kestää kuulemma viikonkin. Nyt alkaa palanut iho pikkuhiljaa kesimään pois, kivaa! :D

Aika moinen romaani tuli kirjoitettua, kivaa jos jaksoitte lukea!

Kaksi alimmaista kuvaa on eilisestä Italialaisesta ravintolasta. Söin siellä todella hyvän pinaattisalaatin jossa oli omenaa, muistaakseni ricottajuustoa, saksanpähkinöitä ja krutonkeja sekä hunajavinaigrette. Ruoka oli suomen hinnoissa mutta viini maksoi 3e lasilliselta, vesi yhtä paljon. :D Jokaisessa pöydässä oli myös tosi fiksu tarjoilijanappi, josta sai tilattua myös nopeasti laskun.

Perillä ollaan

Tiistaina oli sen verran kiire pakkailujen ja valmistelujen kanssa, etten ehtinyt kirjoitella postausta ennen lähtöä. Matka sujui hyvin ja tänään pääsin kahden aikaan Valenciaan. Väsymys on painanut kolmen tunnin yöunien vuoksi koko päivän ja fiilikset on ollut sen mukaiset. Nyt on kuitenkin ensimmäinen päivä vietetty Valenciassa ja kyllä tämä vaikuttaa ihanalta kaupungilta viettää seuraavat kuukaudet. Tästä päivästä muutamia kuvia sepustuksen kera alla. :)

Lento Alicanteen lähti kuudelta aamulla Helsingistä ja vajaa viittä tuntia myöhemmin saavuttiin perille. Torkahtelujen lomassa ehdin nappaamaan pari kuuvaa upeista maisemista luultavasti jostain Alppien yltä.

Tässä kuva hostellin punkasta, jossa nukun seuraavat 5 yötä. Täällä on ollut kuulemma tänään joku tomaatinhiettely -fiesta ja sen vuoksi hostelli on täyteen buukattu. :D Meidän huoneessa nukkuu 12 henkilöä, suurin osa reppureissaajia. Lennon jälkeen otin Alicantesta bussin Benidormiin ja sieltä Valenciaan. Espanjaa pääsi käyttämään ekaa kertaa taksikuskin kanssa, joka heitti mut Valencian bussiasemalta tänne hostellille. Taksi oli muuten yllättävän halpa, noin 5 euroa about kymmenen minuutin matkalta.

Parin tunnien päiväunien jälkeen kävin katsastamassa osan keskustaa ja syömässä illallista jossain salaattiraflassa. Siellä oli kivasti huomioitu yksinsyöjät ja järjestetty useita tabletteja ruokaseuraksi. :D

Yllä kuva Plaza de la Reinalta. Lisään myöhemmin lisää kuvia kaupungista. :)

Blogi käyntiin

Nyt on taas aika herätellä kirjoittajantaitoja, sillä neljän vuoden hiljaiselo blogipäivitysten suhteen päättyy tänään. Olen lähdössä Espanjan Valenciaan viettämään puoli vuotta jälleen vaihto-oppilaana ja tähän blogiin on tarkoitus kirjoitella kuulumisia ja jakaa kuvia reissustani. Vietin lukuvuoden 2010-2011 Meksikossa vaihto-oppilaana, joten täysin kokemattomana maailman matkaajana ei reissuun tarvitse lähteä. Olen koittanut muistella fiiliksiä ennen Meksikoon lähtöä ja tullut siihen tulokseen, että aika rennoin mielin olen matkaan lähdössä. Mulla ei ole vielä asuntoa Valenciassa, mutta hostelli on sentään varattu ekoiksi päiviksi ja yhteysopiskelijani Ana on luvannut auttaa kaikessa, kun pääsen Valenciaan. Luottavaisin mielin siis ollaan! Verrattuna Meksikon reissuun, Valenciaan lähdön lähestyessä on ollut toisinaan paljon haikeammat fiilikset, kun poikaystävä jää tänne Suomeen. Niiden fiiliksien vuoksi on välillä ollut vaikea iloita ja olla innoissaan lähdöstä. Nyt kuitenkin kaverien ja perheen kanssa pienet läksiäiset vietettyä alkaa muistamaan taas, kuiska siisti juttu tä lähtö oikeasti on! :D Vielä on pakkailut kesken ja jotakin pientä hankittavaakin on, joten nyt on jatkettava niistä. Huomenna vielä viimeinen postaus ennen lähtölaskentaa. Hasta luego!