En ole taas vähään aikaan ehtinyt kirjoitella tänne, sillä kouluhommia on riittänyt. Nyt kuitekin alkaa helpottamaan, ja siksi päätinkin kirjoittaa jo pitkään suunnitteilla olleen koulupostauksen.
Olen tyytyväinen, että teen sen vasta nyt, sillä aluksi koulu tuntui ylivoimaisen vaikealta ja masentavalta. Asiat kuitenkin tuppaavan järjestymän, ja niin tuntuu käyvän myös kouluhommille. Useimmat kurssit tuottaa edelleen päänvaivaa, mutta jotenkin suoriudun aina tehtävistä toinen toisensa jälkeen. Iso kiitos kuuluu siitä kurssikavereille. Kaikki on täällä älyttömän mukavia, ihania ja auttavaisia aina, kun tarvitsen vastauksia kysymyksiin. En ikinä pääsisi mistään kurssista läpi ilman sitä kaikkea apua, jota kaverit ilomielin antaa. He myös jaksaa muistuttaa, etten olisi huolisissaan. "No te preocupes" eli älä huoli on siis tullut tutuksi. Viime viikolla tuntiin liittyen pientä testiä tehdessämme en ollut ehtinyt vastaamaan yhteenkään kohtaan, kun papereita jo kerättiin. Olin itse ehtinyt vasta kääntämään kysymyksiä. Yksi oppilas keräsi paperit pois ja huomasi kohdallani tämän ja ympyröi nopsasti oikeat vastaukset lappuuni ja totesi, että "älä huoli, kyllä me kaikki tullaan vielä saaman hyvät numerot tästä kurssista." :D
Olen edelleen kursseilla aika pihalla asioista, sillä en ymmärrä opetuksesta paljoakaan. Kuvittelin kielitaitoni olevan sen verran hyvä, ettei se haittaisi merkittävästi oppimista, mutta olin väärässä. Opiskelen täällä geotekniikkaa, yritysjohtamista, tyomaaorganisointia ja -johtamista sekä espanjaa. Alussa olin myös talojen ja siltojen rakenteita käsittelevällä kurssilla, sekä satamarakentamisen kurssilla, mutta niiden vaikeuden vuoksi jätin ne pois ja päätin keskittyä jäljelläoleviin kursseihin. Kyseiset kurssit ovat melko teoriapainotteisia, joten senkin vuoksi kieli tuottaa ongelmia. Viikon päästä on ensimmäinen teoriapainotteinen koe, johon valmistautuminen tulee olemaan todella aikaa vievää. Opetellessani täällä asioita, joudun kääntämään yleensä vieraat sanat ensin englanniksi ja englannista espanjaksi, siltikään aina en löydä käännöstä sanalle. joudun kääntämään sanoja vaihtelevasti about 10-30% teksteistä, joten voitte varmasti kuvitella miten hidasta asioiden lukeminen on.
pari viimeviikkoa ovat menneet kuitenkin projekteja/harjotustöitä tehdessä. Olen pitänyt jo espanjankurssilla esitelmän Calatravan töistä ja maanantaina oli yritysjohtamisen kurssilla esitelmä tekemästämme tuloslaskelmasta ja sen pohjalta tehdystä analyysista. En ole ikinä jännittänyt mitään esitelmää niin paljon, yleensä jopa tykkään esiintyä. Tällä kertaa koko kroppa tärisi ja keskityin vain puhumaan oman osuuteni jotenkin selvästi loppuun. Muille ryhmille opettaja esitti kokoajan tarkentavia kysymyksiä ja ehkä sen vuoksi panikoin ennen vuoroamme vielä enemmän. Opettaja yritti imeisesti vielä rikkoa jäätä ennen vuoroani sanomalla, että "ihan rauhassa Veera, voit vaikka puhua suomea jos et meinaa saada sanottua mitään esanjaksi, hehheh". :D No hän oli onneksi tosi reilu ryhmällemme ja antoi meidän esittää esitysemme kerralla loppuun ilman välikysymyksiä. Ehkä siksi, että olimme kaikki vaihtareita.
Ensi maanantaina pidämme kahden tunnin pituisen "oppitunnin" muulle luokalle padoista. Ollaan kuuden hengen ryhmässämme valmistelleen tätä esitystä jo varmaan 15 tuntia, joten tällä on tosi iso paino kurssissa. Mahdankohan kuolla tällä kertaa jännitykseen...
Yleisesti koulunkäynti täällä on melko samanlaista, kuin Suomessakin. Opettajat vaikuttaa toisinaan vähän motivoituneemmilta, kuin Suomessa, mutta kaikenlaisia tapauksia toki löytyy kummastakin maasta. Oppilaat ovat kuitenkin selvästi kiinnostuneempia ja motivoituneempia saamaan hyvät numerot kursseista. Luulen, että tämä ero näkyy niissä maissa, joissa koulutus on maksullinen. En usko, että täällä ketään viitsii maksaa joka lukukausi satoja euroja, jos ei oikeasti kiinnosta opiskelu. Suomessa AMK:uun on aika helppo päästä ja tiedän monien myös opiskelevan siellä "kakkosvaihtoehtoalaa". Tottakai se näkyy motivaatiossa.
No ei täällä kaikki kuitenkaan paremmin ole. Ihmiset myöhästelee tunneilta jopa pahemmin kuin Suomessa, kirjoittelee vapaasti muistiinpanoja ja kaavoja pulpetteihin ja höpöttää toisinaan tunneilla niin paljon, että opettaja joutuu tästä huomauttamaan. Yksi pieni asia on kuitenkin herättänyt huomioni: kaikilla on täällä todella hyvä käsiala. Sekä pojilla, että tytöillä ja myös opettajilla. Tämä vaikuttaa opetukseen, sillä ikinä ei ole epäselvyyttä, mitä taululla lukee. Suomessa tämä on ongelma, sillä ei ketään jaksa viiden minuutin välein pyytää opettajaa toistamaan ääneen kirjoittamiaan asioita. Ehkä täällä panostetaan enemmän äidinkielen opiskeluun ja etenkin kirjoittamiseen. Olisi syytä Suomessakin!
Alla vielä kuvia Ihanasta ja valtavasta kampusalueesta. Alue on suunnilleen kilometrin pitkä ja puoli kilometriä leveä. Oma koulumme sijaitsee keskellä kampusta aivan "keskusaukion" laidalla, missä sijaitsee mm. pääkirjasto. Sen lisäksi alueelta löytyy useita kahviloita ja ruokaloita, kirjakauppoja, optikko, apteekki, pankkeja, autokoulu yms. mitä opiskelija voi tarvita. Alueella on myös yliopiston oma urheilukeskus, johon kuuluu mm. urheilukenttä, kuntosali, spinning-, judo- ja ryhmäliikuntasalit, uimahalli, kiipeilyseinä, tenniskentät ja beach volley -kenttä. Nämä kaikki saa käyttöönsä 40 eurolla puoleksi vuodeksi. Tämä on ihan mahtava systeemi ja hienoa, että yliopisto panostaa opiskelijoiden liikkumiseen näin paljon. :)
