Espanjan ruokakulttuuri

En ole tarkemmin kertonut vielä Espanjan ruokakultuurista, joten tänään tulee tekstiä siitä. Oikeastaan kirjotin tämän postauksen jo pari viikkoa sitten ollessani ärsyyntyneessä tilassa, jonka aiheutti joku ruokaan liittyvä eripura kämppisteni kanssa. Se onkin yllättävää, että ainoat hermoja kiristävät tilanteen kimppakämpässämme syntyy oikeastaan ruoan takia. Nyt kuitenkin suodatan pahimmat angstit tekstistä pois ja lisään vähän positiivista mieltä, niin on teidänkin mukavampi lukea. :D

Espanjan ruoka-ajat kulkee käsi kädessä muun päivärytmin kanssa, johon vaikuttaa merkittävästi siesta. Itse en henkilökohtaisesti siestasta pidä, vaikka päiväunia tykkäänkin nukkua. Usein tekisin kaikkein mieluiten ostoksia siihen aikaan kun kaupat on kiinni eli kahden ja viiden välissä ja puolestaan ravintolat ovat usein kiinni, kun niissä haluaisin syödä eli neljästä ilta kahdeksaan.

Takaisin ruokaan. Täällä ihmiset syö aamupalan ennen töihin menoa, eli yleensä ennen kahdeksaa. Lounas sen sijaan syödään vasta kahden tai kolmen aikaan. Mulla alkaa olla kova nälkä viimeistään puoliltapäivin, jos olen syönyt aamupalan jo seitsemän jälkeen ennen kouluun lähtöä. Kerran yritin tilata lounasta yhdeltätoista koulun cafeteriasta, jolloin kassan täti totesi naurahtaen ja etusormeaan heiluttaen "No". Vasta yhden jälkeen saa tilata lounasta. Pitkinä päivinä olen ottanut kasan hedelmiä mukaan kouluun, jotta jaksan kahteen asti. Monet syö koulussa sämpylöitä eli "bocadilloja" kymmenen tai yhdentoista aikaan. Bocadillot onkin varsinainen hiilaripommi, sillä usein niiden välissä näkyy täytteenä perunamunakasta, ranskalaisia tai pyttipannua. Suomalaisiin tapoihin tottuneena mun mielestä on erikoista syödä heti aamupalan (esim. leivän) jälkeen taas leipää. Itse kaipaan kunnon ruokaa lounaaksi. Onneksi mulla on nykyään niin lyhyitä päiviä koulussa, että pystyn pitämään ateriavälin järkevänä ja pääsen kotiin syömään lounaani.

Täällä tuntuu olevan myös tärkeää, että mitä syö milläkin aterialla. Yksi ilta olin laittamassa muroja kulhoon, kunnes ecuadorilainen kämppikseni ihmetteli, miksi syön aamupalaa illalla? Nauratti koko kysymys. :D Mun mielestä murot on aivan normaali iltapala, niin kuin aamupala ja välipalakin. Vastasin hänelle, että syön muroja aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja illalliseksi. Toivottavasti hän ymmärsi vitsin, etten anna suomalaisista outoa kuvaa. :D Täällä sen sijaan illallinen on yleensä päivän viimeinen ateria, ja sen voi hyvinkin syödä vasta kymmenen aikaan illalla. Illallinen on täällä myös usein päivän raskain ateria, johon kuuluu lihaa ja hiilareita, usein vielä leivitettyina ja uppopaistettuina. Sen jälkeen nukkumaanmeno täydellä vatsalla ei voi olla hyvä juttu... vai voiko? Välimeren ruokavaionhan sanotaan olevan kaikkein terveellisin...

Espanjankielisille maille yhteistä tuntuu olevan syömisen tärkeä merkitys. Espanjan kielessä sille on jopa neljä eri verbiä. Verbi valitaan sen mukaan, onko kyse aamupalasta, lounaasta vai päivällisestä. Aamupalalle on kaksi verbiä: desyunar, jos syöt aamulla ja almorzar, jos syöt aamupäivällä. Päivällistä syödessä sanotaan Cenar. Comer -verbiä käytetään taas lounastaessa, mutta se tarkoittaa myös yleisesti syömistä. En oppinut koko Meksikossa olon aikanakaan tätä juttua täysin ja edelleen käytän comer -verbiä kaikkien aterioiden yhteydessä. SYÖNHÄN minä kuitenkin. Englannin-, ruotsin- ja suomenkielessä syödä -verbi on aina sama, ehkä siksi on vaikea oppia. Tämä aiheuttaa jonkin verran hämmentäviä tilanteita edelleen.

Vaikka yleensä yritän elää maassa maan tavalla, en kuitenkaan ole halunnut muuttaa ruokailuaikojani täällä ollessani. Meksikossa niin kävi huomaamattani ja lihosin kymmenisen kiloa puolessa vuodessa. Toki silläkin on merkitystä mitä suuhun pistää, mutta fakta on se, että suomessakin tyypillinen ruokailurytmi on terveellinen. Ruokailu painottuu päivän ensimmäiseen puoliskoon ja illalla nukkumaan mennessä ruoka on hetinyt jo laskea. :)

Alla vielä kuvia täällä tyypillisistä ruoista. :)

Tortilla Española, eli perunamunakas, on todella perinteinen tapaksena syötävä ruoka. Itse tykkään paljon!

Ensalada rusa eli venäläinen salaatti oli ainakin mulle uusi tuttavuus. Sekin syödään tapaksen tavoin esim leivän kanssa. Aineksina on yleensä perunaa, porkkanaa, herneitä, kananmunaa, joskus oliivia tai kapriksia, katkarapuja tai tonnikalaa ja kastikkeena jotain kermaviilin tapaista.

Iahana gazpacho, josta puhuin jo kerran aiemmin. Yllättävää kyllä, mutta gazpachoa löytyy valitettavan harvoin ravintoloiden listalta.

Fingers de queso eli juustosormet. Näitä saa lähes joka tapaspaikasta. Nämä on tosi hyviä ja epäterveellisiä. :D

Brochetas de tomateja tarjotaan ravintoiloissa välillä alkupaloina, mutta niitä syödään myös tapaksina. Vaikea ehkä uskoa, miten hyvältä voi maistua paahdettu patonginpala tomaattimurskan kera. Nam!

Tähän ruokaan tutustuin pari viikkoa sitten, kun yksi kaveri tarjoili sitä luonaan. Näyttää paellalta, mutta nimi on Arroz al horno eli riisiä uunissa, ja sitä se onkin yksinkertaisesti sanottuna. Raaka-aineet ovat vähän erilaiset ja ruoan maku on omasta mielestäni vielä parempi kuin paellan. Tämä resepti on pakko saada ennen Suomeen palaamista! :)

Täällä juuston ja kinkun yhdistelmä löytyy lukuisista ruoista. Yksi lempparini on kuvassa oleva Napolitana, josta on tullut vakio darraruokani. Kinkkua ja juustoa löytyy myös leivitettynä pihvinä, voileipänä, nugettina, kroisanttina yms. Leipomojen valikoimasta löytyy myös kroisantteja ja muita voitaikinaleivonnaisia eri täytteillä, joista yleisimpiä ovat suklaa, tomaatti ja pinaatti.

Ostan yleensä ruokani täällä supermarketeista, joista löytyy aina uunituoretta leipää. Toisin kuin Suomessa, täällä leipävalikoima näyttää yllä olevan kuvan mukaiselta. Patonkia toisen perään, mutta kaikki ovat kuitenkin hieman erilaisia. Oliiviöljypatonki on ainakin herkkua. Muu leivävalikoima on melko suppea, noin kymmenen eri paahtoleipälajia. Tummin taitaa olla täysjyväpaahtoleipä. Supermarketeissa on myös mahtavat liha- ja kalatiskit. Tulen kaupaamaan Suomessa näitä lihatiskejä, joissa mua varten jauhetaan jauheliha ja siivutetaan kanan rintafileet. Kaiken lisäksi tämä liha on ainakin kolme kertaa halvempaa kuin Suomessa.

Oluiden lisäksi täällä juodaan paljon sangriaa ja kesäviiniä, jotka poikkeaa toisistaan hieman, mutta on molemmat älyttömän hyviä. Toisin kuin yökerhoissa, juomat baareissa ovat tosi halpoja. Litran olut-, sangria- tai kesäviinikannu maksaa vain kolme euroa. Viinini olen yleensä ostanut kaupasta. Hinnat vaihtelee eurosta noin kymmeneen euroon. Hinta ei kerro laadusta, ja yleensä randomisti valittu viini on aika kamalaa tavaraa. Olen kuitenkin löytänyt myös todella hyviä viinejä, valitettavasti Alkon valikoimista niitä harvoin saa.

Puente

Nyt palaan reilun viikon takaiseen viikonloppuun ja puenteen, joka oli mun ensimmäinen täällä. Puente tarkoittaa suoraan käännettynä siltaa ja merkitsee täällä pidennettyä viikonloppua. Viime viikolla perjantai oli día de comunidad Valenciana eli Valencian "osavaltion" päivä. Maanantai oli sitten taas Fiesta nacional de España eli Espanjan kansallinen juhlapäivä. Näin syntyi siis neljän päivän loma viikonlopun ympärille ja myös täydellinen hetki Simon tulla moikkaamaan mua tänne. Simo saapui keskiviikkoiltana Valenciaan ja toi mukanaan matkalaukullisen mulle suomikarkkeja. Oli ihanaa ja myös outoa nähdä melkein parin kuukauden tauon jälkeen, mutta nopeasti taas totuttiin toisiimme. Mun kämpältä pääsi suoraan metroa vaihtamatta lentokentälle, joka oli tosi kätevää matkalaukkujen kanssa ja myös edullista taksiin verrattuna.

Torstaina käytiin keskustassa shoppailemassa ja illalla oli luvassa Valencian juhlintaa. Nähtiin Deboran ja parin muun Italialaisen kanssa eräässä meksikolaisessa ravintolassa, Taco Chefissä, joka osoittautui huippupaikaksi. Meksikossa asuneena etenkin ruoan vuoksi ihastuin paikkaan täysin. Aitoa meksikolaista ruokaa ja edulliset hinnat. Päästiin Simon kanssa paikalle vasta puoli kahdentoista aikaan, jolloin muut oli ehtineet jo syödä. Päätimme ottaa ruokaa mukaan, sillä keskustassa oli alkamassa keskiyöllä ilotulitus. Täällä saa muuten myös alkoholijuomia ostettua mukaan ravintoloista ja baareista. Mahtava systeemi, suomi voisi ottaa tämän tavan käyttöön samalla nyt kun suunnittelee muitakin muutoksia anniskelulakiin! No saavuimme nippa nappa ajoissa keskustaan nähdäksemme ilotulituksen. Onneksi! En ole nimittäin ikinä eläessäni nähnyt niin hienoa ja pitkää ilotulitusta. Show kesti luultavasti ainakin puoli tuntia ja viimeistä huipennusta katsottiin Simon kanssa suu auki maan täristessä ja kädet korvilla, hämmentyneinä. Ihan mahtava näky! Täällä maailmalla näyttää olevan vähän eri luokan ilotulitusshowt kuin Suomessa. Hurja määrä rahaa siinä kyllä posahti taivaan tuuliin. :D

Perjantaina suurin osa kaupoista oli kiinni, joten suuntasimme rannalle kävelemään ja juomaan oluet ja sangriat. Rannalla näkyi nyt ekaa kertaa myös kalastajia. He kalastivat siinä rantahiekalla virveleillä, joidenkin uidessa ihan vieressä...hieman vaarallisen näköistä. Yllättävää kyllä, mutta kala nappasi. Illalla varasimme pöydän italialaiseen ravintolaan La Cantinellaan. Söimme kuuden ruoan maistelumenun ja viiniä päälle. Oli todella ihanaa ruokaa ja ystävällinen ja ammattitaitoinen palvelu. :)

Maistelumenuun kuului muun muassa kuvan lautasella oleva taivaallinen sieni ja tryffeli -pasta

Lauantaina lähdimme Ciudad de las artes y las cienciasin Oceanograficoon. En ollut vielä itsekään käynyt siellä, joten oli kiva päästä kokemaan yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä. Tykkäsin paikasta tosi paljon, etenkin delfiininäytös oli ihana. Saatiin ihmetellä Simon kanssa kuinka rohkeita lapset on täällä. Heti näytöksen aluksi valtavassa katsomossa pidettiin tanssinäytös lapsille ja tanssimalla oli mahdollista päästä koskettamaan delfiineitä. Alukarsinnan jälkeen valittiin muutama lapsi, joiden piti yksin tanssia satojen katsojien edessä päästäkseen alas altaille. Pienempiäkin lapsia tanssi täysillä kaikkien edessä, hurjaa. Suomessa tälläinen valintaprosessi ei kyllä toimisi ikinä. :D

Illalla kävimme pizzalla ja sen jälkeen suuntasimme jälleen Ciudad de las artesiin, tällä kertaa Umbraclen yökerhoon. Täällä on aika hieno systeemi järjestetty baarien sisäänpääsyyn liittyen, nimittäin Xceed app. Sen avulla näkee kaikissa Valencian yökerhoissa järjestetyt bileet kunakin päivänä ja apista saa merkittyä itselleen ja max kymmenelle kaverilleen listan yökerhoihin. Listalla pääsee ilmaiseksi sisään yleensä kahteen asti, erasmukset kolmeen. Tämä koskee siis tyttöjä. Pojat joutuu sen sijaan maksamaan 8 euroa, mutta saavat drinkkilipun. Ei vetelisi Suomessa tämä järjestely. :D Normaalisti sisäänpääsy yökerhoihin maksaa täällä 10-15 euroa ja juomat on kalliita, joten Xceed on hyvä tapa säästää opiskelijabudjetista.

Oceanograficon flamingoja :)

Sunnuntaina chillailtiin aamupäivä kotosalla. Olimme sopineet Deboran kanssa illaksi ruoanlaittoa hänen luonaan, joten kävimme päivällä ostamassa ainekset suomityylisiä mätileipiä varten. Debora sen sijaan teki italialaista pastaa. Debora tykkäsi älyttömästi mätileivista ja me pastasta, joten vaihdettiin reseptit ja jätin vielä saaristolaisleipää deboralle syötäväksi. Täältä ei sellaista nimittäin löydy.

Maanantaina puoliltapäivin Simo lähtikin jo takaisin Suomeen ja itse jo lomailuun tottuneena oli yritettävä palata arkeen. Viime ja tämän viikon olen suomikarkkien syömisen lomassa kuluttanut aikaa koulujuttujen parissa, sillä ryhmätöitä on paljon ja ensimmäinen koe on perjantaina. Saa nähdä meneekö läpi. Koulu tuottaa täällä päänvaivaa...kirjoittelen siitä lisää myöhemmin. Hasta luego!

Barcelona

Täällä on vietetty puentea viime torstaista lähtien. Simo oli täällä moikkaamassa mua nämä päivät ja tänään lähti kotiin. Sen vuoksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan vähän aikaan. Puentesta ja sen syystä kerron lisää myöhemmin, sillä tämän postauksen pyhitän kokonaan viime viikonloppuna vietetylle Barcelonan reissulle.

Soy erasmus Valencia -järjestö oli organisoinut matkan tosi hyvin kuljetuksineen ja ohjelmineen. Reissuilla matkanvetäjät piti huolen megafonin ja kyltin kanssa, ettei ketään jää vahingossa matkasta.

Perjantaina 2.10 bussi starttasi kohti Barcelonaa kolmen aikaa päivällä ja matkaseurana mulla oli Satu. Lähtö oli kivasti järjestetty vähän myöhemmin, niin ehdin päivällä vielä tunneille. Matka kesti yllättävän kauan, suunnilleen viisi tuntia, joten perillä oltiin kahdeksan aikaan. Asetuttiin hostellille ja aloitettiin valmistautuminen iltaa varten. Meidän hostelli oli hyvällä paikalla "ydinkeskustan" laidalla, joten kävellen pääsi joka paikkaan. Perjantai-illaksi meille oli järjestetty ilmainen sisäänpääsy Opium -clubille, joka sijaitsi vähän kauempana rannalla. Sinne oli kuitenkin järjestetty yhteinen bussikuljetus ja myös paluu hostellille neljän aikaan yöllä. Sitä ennen oli ohjelmassa opastettu "walking botellon" kiertäen keskustan täkeimpiä illanviettopaikkoja ja sieltä jatkoimme Opiumiin yhden aikaan yöllä. Se oli varmasti yksi hienoimmista yökerhoista, missä olen ollut. Tilat oli valatavat ja paikka jakautuikin useisiin eri tanssilattioihin ja isoon ulkoterassiin, josta pääsi suoraan rantahiekalle ja vesirajaan asti kävelelemään. Puitteet oli siis erinomaiset ja musiikki hyvää. Ainut miinuspuoli oli juomien hinnat. Me tiedettiin kyllä, että juomat on varmasti vähän kalliimmat, kuin Valenciassa, mutta mojitot tilattuamme ja laskun nähtyämme suu loksahti auki järkytyksestä. 17 euroa yhdestä mojitosta?! Baarimikko totesi, että kannattaisi ennen tilaamista kysyä hinnat. :D Uskomattoman kallista täällä baarissa juominen kyllä on...en tiedä kenellä siihen on varaa. Etenkin, kun vertaa alkoholin myyntihintaa kaupoissa. Yökerhot vetää suhteessa vaikka Suomen baareihin todella paljon suuremman siivun välistä.

Opiumin rantahietikolta oli hienot näkymät kaupunkiin päin. :)

Lauantaina kahden aikaan oli mahdollista lähteä kaupunkikierrokselle, joka oli kivasti järjestetty niin, että suurin osa ajasta istuttiin bussissa ja opas kertoi minkä nähtävyyden ohi milloinkin ajettiin. Kävimme myös Sagrada Familiassa ja kaupungin kupeessa olevalla kukkulalla katsomassa maisemia. Illalla oli vuorossa taas biletystä ja sisäänpääsy oli järjestetty tällä kertaa vähän erilaiseen yökerhoon. Paikka oli luolamainen, pimeä ja kostea - täysin eri maata kuin Opium. Päätimme Satun kanssa vaihtaa paikkaa. Onneksi vieressä oli useita muita kivan näköisiä paikkoja, joista valitsimme Sutton -nimisen yökerhon. Paikka oli tosi kiva ja musiikki saman tyylistä kuin Opiumissakin eli Latinomusaa ja hitteja, parasta tanssimusiikkia siis. :D

Catedral de Santa Eulalia

Sagrada Familia

Sunnuntaina ei ollut järjestetty ohjelmaa, vaan kukin sai kiertää itse kaupunkia tai olla kiertämättä. Huone piti luovuttaa puoliltapäivin, joten pääsimme Satun kanssa lähtemään kaupungille hyvissä ajoin. Sunnuntaipäivämme oli täynnä arkkitehtuuria ja ruokaa. Kapupungilla rakennusten ihastelun ja syömisen lisäksi kävimme Picasson museolla, mutta satametrinen jono teki päätöksen puolestamme olla menemättä sinne. Lopen uupuneina palasimme hostellille kuuden aikaan ja seitsemältä oli lähtö takaisin Valenciaan.

Maistoin churroja ensimmäistä kertaa ja niiden dippailu suklaakastikkeeseen helpotti oloa kummasti pienessä kankkusessa. :D

Arc de Triomf