Espanjan ruokakulttuuri

En ole tarkemmin kertonut vielä Espanjan ruokakultuurista, joten tänään tulee tekstiä siitä. Oikeastaan kirjotin tämän postauksen jo pari viikkoa sitten ollessani ärsyyntyneessä tilassa, jonka aiheutti joku ruokaan liittyvä eripura kämppisteni kanssa. Se onkin yllättävää, että ainoat hermoja kiristävät tilanteen kimppakämpässämme syntyy oikeastaan ruoan takia. Nyt kuitenkin suodatan pahimmat angstit tekstistä pois ja lisään vähän positiivista mieltä, niin on teidänkin mukavampi lukea. :D

Espanjan ruoka-ajat kulkee käsi kädessä muun päivärytmin kanssa, johon vaikuttaa merkittävästi siesta. Itse en henkilökohtaisesti siestasta pidä, vaikka päiväunia tykkäänkin nukkua. Usein tekisin kaikkein mieluiten ostoksia siihen aikaan kun kaupat on kiinni eli kahden ja viiden välissä ja puolestaan ravintolat ovat usein kiinni, kun niissä haluaisin syödä eli neljästä ilta kahdeksaan.

Takaisin ruokaan. Täällä ihmiset syö aamupalan ennen töihin menoa, eli yleensä ennen kahdeksaa. Lounas sen sijaan syödään vasta kahden tai kolmen aikaan. Mulla alkaa olla kova nälkä viimeistään puoliltapäivin, jos olen syönyt aamupalan jo seitsemän jälkeen ennen kouluun lähtöä. Kerran yritin tilata lounasta yhdeltätoista koulun cafeteriasta, jolloin kassan täti totesi naurahtaen ja etusormeaan heiluttaen "No". Vasta yhden jälkeen saa tilata lounasta. Pitkinä päivinä olen ottanut kasan hedelmiä mukaan kouluun, jotta jaksan kahteen asti. Monet syö koulussa sämpylöitä eli "bocadilloja" kymmenen tai yhdentoista aikaan. Bocadillot onkin varsinainen hiilaripommi, sillä usein niiden välissä näkyy täytteenä perunamunakasta, ranskalaisia tai pyttipannua. Suomalaisiin tapoihin tottuneena mun mielestä on erikoista syödä heti aamupalan (esim. leivän) jälkeen taas leipää. Itse kaipaan kunnon ruokaa lounaaksi. Onneksi mulla on nykyään niin lyhyitä päiviä koulussa, että pystyn pitämään ateriavälin järkevänä ja pääsen kotiin syömään lounaani.

Täällä tuntuu olevan myös tärkeää, että mitä syö milläkin aterialla. Yksi ilta olin laittamassa muroja kulhoon, kunnes ecuadorilainen kämppikseni ihmetteli, miksi syön aamupalaa illalla? Nauratti koko kysymys. :D Mun mielestä murot on aivan normaali iltapala, niin kuin aamupala ja välipalakin. Vastasin hänelle, että syön muroja aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja illalliseksi. Toivottavasti hän ymmärsi vitsin, etten anna suomalaisista outoa kuvaa. :D Täällä sen sijaan illallinen on yleensä päivän viimeinen ateria, ja sen voi hyvinkin syödä vasta kymmenen aikaan illalla. Illallinen on täällä myös usein päivän raskain ateria, johon kuuluu lihaa ja hiilareita, usein vielä leivitettyina ja uppopaistettuina. Sen jälkeen nukkumaanmeno täydellä vatsalla ei voi olla hyvä juttu... vai voiko? Välimeren ruokavaionhan sanotaan olevan kaikkein terveellisin...

Espanjankielisille maille yhteistä tuntuu olevan syömisen tärkeä merkitys. Espanjan kielessä sille on jopa neljä eri verbiä. Verbi valitaan sen mukaan, onko kyse aamupalasta, lounaasta vai päivällisestä. Aamupalalle on kaksi verbiä: desyunar, jos syöt aamulla ja almorzar, jos syöt aamupäivällä. Päivällistä syödessä sanotaan Cenar. Comer -verbiä käytetään taas lounastaessa, mutta se tarkoittaa myös yleisesti syömistä. En oppinut koko Meksikossa olon aikanakaan tätä juttua täysin ja edelleen käytän comer -verbiä kaikkien aterioiden yhteydessä. SYÖNHÄN minä kuitenkin. Englannin-, ruotsin- ja suomenkielessä syödä -verbi on aina sama, ehkä siksi on vaikea oppia. Tämä aiheuttaa jonkin verran hämmentäviä tilanteita edelleen.

Vaikka yleensä yritän elää maassa maan tavalla, en kuitenkaan ole halunnut muuttaa ruokailuaikojani täällä ollessani. Meksikossa niin kävi huomaamattani ja lihosin kymmenisen kiloa puolessa vuodessa. Toki silläkin on merkitystä mitä suuhun pistää, mutta fakta on se, että suomessakin tyypillinen ruokailurytmi on terveellinen. Ruokailu painottuu päivän ensimmäiseen puoliskoon ja illalla nukkumaan mennessä ruoka on hetinyt jo laskea. :)

Alla vielä kuvia täällä tyypillisistä ruoista. :)

Tortilla Española, eli perunamunakas, on todella perinteinen tapaksena syötävä ruoka. Itse tykkään paljon!

Ensalada rusa eli venäläinen salaatti oli ainakin mulle uusi tuttavuus. Sekin syödään tapaksen tavoin esim leivän kanssa. Aineksina on yleensä perunaa, porkkanaa, herneitä, kananmunaa, joskus oliivia tai kapriksia, katkarapuja tai tonnikalaa ja kastikkeena jotain kermaviilin tapaista.

Iahana gazpacho, josta puhuin jo kerran aiemmin. Yllättävää kyllä, mutta gazpachoa löytyy valitettavan harvoin ravintoloiden listalta.

Fingers de queso eli juustosormet. Näitä saa lähes joka tapaspaikasta. Nämä on tosi hyviä ja epäterveellisiä. :D

Brochetas de tomateja tarjotaan ravintoiloissa välillä alkupaloina, mutta niitä syödään myös tapaksina. Vaikea ehkä uskoa, miten hyvältä voi maistua paahdettu patonginpala tomaattimurskan kera. Nam!

Tähän ruokaan tutustuin pari viikkoa sitten, kun yksi kaveri tarjoili sitä luonaan. Näyttää paellalta, mutta nimi on Arroz al horno eli riisiä uunissa, ja sitä se onkin yksinkertaisesti sanottuna. Raaka-aineet ovat vähän erilaiset ja ruoan maku on omasta mielestäni vielä parempi kuin paellan. Tämä resepti on pakko saada ennen Suomeen palaamista! :)

Täällä juuston ja kinkun yhdistelmä löytyy lukuisista ruoista. Yksi lempparini on kuvassa oleva Napolitana, josta on tullut vakio darraruokani. Kinkkua ja juustoa löytyy myös leivitettynä pihvinä, voileipänä, nugettina, kroisanttina yms. Leipomojen valikoimasta löytyy myös kroisantteja ja muita voitaikinaleivonnaisia eri täytteillä, joista yleisimpiä ovat suklaa, tomaatti ja pinaatti.

Ostan yleensä ruokani täällä supermarketeista, joista löytyy aina uunituoretta leipää. Toisin kuin Suomessa, täällä leipävalikoima näyttää yllä olevan kuvan mukaiselta. Patonkia toisen perään, mutta kaikki ovat kuitenkin hieman erilaisia. Oliiviöljypatonki on ainakin herkkua. Muu leivävalikoima on melko suppea, noin kymmenen eri paahtoleipälajia. Tummin taitaa olla täysjyväpaahtoleipä. Supermarketeissa on myös mahtavat liha- ja kalatiskit. Tulen kaupaamaan Suomessa näitä lihatiskejä, joissa mua varten jauhetaan jauheliha ja siivutetaan kanan rintafileet. Kaiken lisäksi tämä liha on ainakin kolme kertaa halvempaa kuin Suomessa.

Oluiden lisäksi täällä juodaan paljon sangriaa ja kesäviiniä, jotka poikkeaa toisistaan hieman, mutta on molemmat älyttömän hyviä. Toisin kuin yökerhoissa, juomat baareissa ovat tosi halpoja. Litran olut-, sangria- tai kesäviinikannu maksaa vain kolme euroa. Viinini olen yleensä ostanut kaupasta. Hinnat vaihtelee eurosta noin kymmeneen euroon. Hinta ei kerro laadusta, ja yleensä randomisti valittu viini on aika kamalaa tavaraa. Olen kuitenkin löytänyt myös todella hyviä viinejä, valitettavasti Alkon valikoimista niitä harvoin saa.